torstai 22. elokuuta 2013

"I NEED YOUR LOVE" NOT ANYMORE

Tarkotuksena ois purkaa omaa oloa ja helpotusta eräästä asiasta josta oon nyt "vidoin" päässy eroon.

Nimittäin viimevuonna näihin aikoihin tapasin henkilön. Josta tuli erittäin rakas ihminen, jota ilman en voinut elää. Päivä ilman tätä kyseistä henkilöä ja yhteydenpitoa, oli täyttä tuskaa.. Oli niin kamala ikävä vaikka ihmistä ei edes tuntenutkaan kovin hyvin. Alku syksy tutustuttiin toisiimme vietimme tosipaljon aikaa yhdessä. Kävimme leffassa. Aloimme seurata monia sarjoja yhdessä. Ehkä elämäni parasta aikaa, koska olin juuri muuttanut jyväskylään ja ensikertaa tunsin sen et oikeesti kuulun tänne ja täällä tässä seurassa mulla on niin hyvä olla. Yhdessä olo aika muuttui yhteisiksi viikonlopuiksi jolloin katselimme sarjoja ja vietimme huippu laatuaikaa. Olin ihastunut. Ihastuminen tapahtu itseasiassa jo aika alkuvaiheessa joka kehitty kokoajan suuremmaksi ja suuremmaksi. Ihastuminen jopa oli jo kiintymystä ihmisestä että oli outoa jos sen seurassa ei ollutkaan jossakin vaiheessa.

THINKING ABOUT YOU

Lokakuun lopussa juttu alko mennä jo sitä rataa et olikin jo ihastuminen muuttunu rakastumiseksi. 

Huhhuh vaikeeta.. Miettiä moista et nyt se oikeesti on kaikki menny vaan hukkaan ja mitään ei tuu enää koskaan olemaan. Itkua vääntäen nytkin tätä kirjotan koska sattuu niin perkeleesti. I KNOW aika säälittävää ja sillee mut en mä kerjää yhtään mitään sääli pisteitä. Haluan nyt jakaa vaan kokemukseni ENSIMMÄISESTÄ oikeasta rakkaudestani. Joka on satuttanu mua ehkä kaikista eniten KOSKAAN.

Marraskuu vietettiin yhtä tiiviisti yhessä ja opittiin asioita toisistamme mitä ei vielä edes tiedettykkään. Käytiin muutama kertaa samaan aikaan baarissa ja olin hänen luonaan yötä melkein joka viikonloppu. En oo koskaan ees viettäny yhen saman jätkä puoleisen ihmisen kanssa noin tiiviisti ja kauan aikaa ilman seurustelua.. Hyvä vaan ehkä koska oppi tuntemaan ihmistä paremmin ja paremmin. Uskals luottaa ja vaikka jättää kyseisen ihmisen hoiviin koko elämän. Marraskuun viimesillä viikoilla olin kyseisen ihmisen porukoilla käymässä viikonloppuna ihan vaan kaveri mielessä ehkä tulevaisuudessa tyttöystävä mielessä kylässä. No ei siinä vietettiin oikeen tiivis viikonloppu taas kerran kunnes lauantai iltana... Istuttiin sängyllä vastatusten pidellen käsistä kiinni, henkilö kysyi silmiin katsoen.. "Olisko sulla jotain kerrottavaa tai sanottavaa? " Vastasin: " KYLLÄ, rakastan sinua" Vastauksena sain perästä: " SAMOIN minä sinua" sitte vähä pusipusi ja oltiin niiiiiiiiiiiin onnellisia että !! Ehkä elämäni ihanin hetki koskaan. EI KUKAAN ole sanonu noin syvällisesti, aidosti ja  söpösti mulle et rakastaa mua. Huhhuh sydäntä jysäyttävä hetki. No sovittiin että seurustellaan niin sanotusti muttei julkisesti. Minua hämmensi tosi paljon se että MIKSI ?? Ehkä tämä henkilö ei vaan ollu oikeesti vielä varma ja valmis. Vaikkakin suhteita oli takana JA MONIA muttei kovin pitkiä..

WE FOUND LOVE
Joulukuun 12.12.2012 I know.. aikaclisee mut joo alettiin seurustelemaan ihan virallisesti ja pistettiin facebookkiin jne. Se tunne ku kaikki ihmetteli "WOOOT Janita parisuhtees. Tätä päivää en ois oikeesti oottanu. " Edelleen toitotan ELÄMÄNI ihaninta aikaa. huhuh muistan tänki kun vaan eilisen. Olihan meillä ollu iha hirveeen kiemurainen alkumatka jne. Mut silti aina me päästiin vastoinkäymisestä lävitte. ONNEKSI.. Tuli joululoma ja lähdin Sotkamoon loman ajaksi. Lomaltapalattuani kävikin harmillinen juttu.  EROTTIIN. Kävi ilmi kun luin vahingossa viestejä että oli tekstannu toisille. NO taaas vaikeuksien kautta voittoon jatkettiin suhdettamme sen jupakan jälkeen. Kyllä se pelko oli suuri että JOS, ENTÄ JOS. Näin käy taas uudestaan ja mä joudun taas käymään sen pettämisen uudelleen.


THIS IS WHAT IT FEELS LIKE

Tuli talviloma ja olimme onnellisia yhessä ja mä olin niiiiiiiiiiiiiiiin fiiliksissä aina ku tuli kuukausipäivä ja halusin tehä jotain erikoista aina niinä päivinä koska musta se on ensiaskelii eteenpäin. Jotenki se ku ei oo koskaan seurustellu VAKAVASTI. Henkilöhän itse ei välittäny ku vasta ko oli seurustellu puolvuotta tai vuojen ni se oli merkittävää. Mutta miks miettiä niin pitkälle vaan elää siinä hetkessä koska se puolvuotinen ei saatakkaan tulla. 

Puhuinki talvilomasta tuossa ja menimme silloin mun porukoille sotkamoon ja vietettiin oikein ihana viikko tehden kaikkea kivaa. No viikko oli kulunu ja menimme taas jyväskylässä omiin koteihimme. Ja muutamiin päiviin ei edes nähty. no viikkoa myöhemmin mulle selvis taas maailman ihanin asia. Henkilöllä oli taas tekstarisuhe jonkun toisen kanssa. No siihen päätty taas se onnellisuus.

Yllättäen ku en oo pitkävihanen annoin anteeksi ja toruin tällästä ei saa tapahtua jne jne.. 

Tuli kevät ja sain oman kämpän ja vietettiin sit munkin luona aikaa vähä enemmä. Täs vaihees jo kun lähestyy sitä loppua niin ei jaksas muistellakkaan sitä PARASTA AIKAA ollenkaan koska SATTUU... Oltiin tosi onnellisii vaikkakin taas matkan varrella oli monia muuttujia jne mun töppäilyjä jne. Ei siis kaikki ole tämän henkilön syytä. Yhtähyvin minäkin olen syypää. JOS ja KUN  kyseinen henkilö luet tämän niin molemmat on syypäitä mutta isoin ja pahin oli sinun "moka".

SUMMERTIME SADNESS

Kesäkuu saapu ja koulut loppu ja lähdettiin taas käymään viikoksi mun porukoilla. mä en tiiä mikä vittu siinä on et aina ku me sinne mennään niin aina tämä henkilö oli reissun lopussa pettämässä mua. NIIN KÄVI TAAS. viimesenä iltana luin puhelimesta aika paljon viestejä ja mulle tuli taas piste i:n päälle.  No kun minä oon taas kyseessä niin perkele. MÄHÄN TAAAAAAAAAAAAS annoin anteeksi kaiken. loppukuu sujukin tosi hyvin meillä oli 6 kk päivä oli koittanu. Ja sain maailman ihanimman kellon lahjaksi joka vieläkin tällähetkellä on mulla itselläni käytössä. Mutta NYT TÄLLÄ hetkellä oon ajatellut luopua siitä ihan sen takia koska menneisyys tuommosessa olotiloissa on ollu aika paskaa.. Muukin tavara mikä sitä ihmistä mua muistuttaa niin lentää vittu suoraan alakerran pihalla olevalle roskalavalle. Mä en ansaitse tuollasta, tommoselta ihmiseltä. Toivon ku sä luet tätä ni mietit mitä vittua sä oikee oot miettiny.

Nooo ei tässä kaikki viimenenpäivä koko kesäkuusta oliki täyttä helvettiä luin kyseisen ihmisen facebook viestejä. Ja tästäkös se kaikki sitte loppu. Ehkä hyvä että se piste tuli ja kyseinen henkilö sais miettii oikeesti mitä haluaa elämältään.. 

FREEDOM

Oltiin kavereita ja väleissä eron jälkeen kuhan joku viikko oli kulunu. Parinviikon päästä jo käytiinki kahvilla ja puhuttiin niitä näitä muttei meidän suhteesta. Siitä me puhuttiin sit viestitellen. Koska ei ollu parasta puhua kasvotusten koska tunteet nousis pintaan. IKÄVÄ ON OLLU SUURI. Sitä en mee kiistää koska kumminki 12 päivää vaille 7 kk tuli ihmisen kanssa seurusteltua ja sekä se alku syksy mikä hengailtiin. niin huhhuh ei sitä rakkautta menetä ihan hetkessä. En edes sano ettei se olisi hävinny ees kokonaan tällä kirjotushetkelläkään. VAAN KOHTA SE ON PAKKO ET PYSTYY SIIRTYY ETEENPÄIN. Alottaa oikeesti puhtaalta pöydältä itteni kesken ja keskittyy kaikeen muuhun. 

Tää ei oo ollu todellakaan helppoa koska on elätelly toivoo viel tulevasta ja jos viel tulis suhden tän henkilön kanssa ni olisko se muuttunu? Vaikeita kysymyksiä. Mutta totta. Jos jotkut oikeesti on joskus kokenu samaa/ saman tapasta. Niin voin oikeesti myöntyä teihin et miten paska teillä on olla vaikka kaverit ois ollu tukena kokoajan. Mut sit ku sä oot yksin ni sä mietit tätä henkilöö. Se on harmillista mutta totta. Tän illan aikanaki KOKOAJAN oon miettiny ku näin ihmistä päivällä muutaman tovin. Mutta illemmasta tuli sit lopullinen selko tähänki. EI VAAN PYSTY.. OKEI? 

Ehkä vaan helpompi elää ilman valehtelevaa ja pettävää ihmistä kun satuttaa pelkäämällä ja satuttamalla itteensä kokoajan mustasukkaisuuden takia (JOKA oli aiheesta)

Tuun aina muistamaan hänet ja tulen muistamaan myös sen että ELÄ OO NIIN SINISILMÄNEN! En tuu koskaan enää luottamaan kehenkään niin helposti KO SUHUN.. Huhhu oikeesti alkaa olemaan tunteita niin vähän et ... 

TONIGHT IM GETTING OVER YOU < 3 

Huomenna alotan oikeesti elämäni uuden sivun ilman sua. Vielä väleissä voin olla, mutta kaverina en vaan pysty. Menetän ehkä jotain ainakin sen mitä meillä on yhteistä. Mutta mitä  mä sillä yhteisellä teen koska en halua muistaa sua koska se sattuu mua. Säkin menetät niin paljon. Aika itsekkäästi sanottu mutta oot itekki sanonu samaa. Mut minkäs enää teet : ) 

Enpä oo koskaan tehny näin pitkää kirjotus postausta ja vieläpä ilman kuvia olevaa sellaista. Toivottavasti jotkut jaksaa lukea loppuun asti koska se merkkaa mulle sen et jotain oikeesti kiinnostaa ja jotkut välittää.. 


HENKILÖN SANOILLA VIIMENEN LAUSE TÄHÄN POSTAUKSEEN ON  : PAHOITTELEN.

7 kommenttia:

  1. Otan osaa Janita, mutta nyt se on ohi. <3

    VastaaPoista
  2. Voi rakas, tuo kaikki on liian tuttua:/ mutta teet nyt ihan oikein, että jatkat vain elämääsi, koska jos et nii sun oma mieli ois murskannut sinut ajatuksillasi että "entä jos se tekee uudestaan" jne.. Ja olet vasta 20vuotta ja elämä edessä. Eletään parasta ikää tällä hetkellä nii ei oo mitään hätää<3 Tsemppiä, sä oot vahva!

    VastaaPoista
  3. Aattelin eka sekunnin ajan,et miks luet toisen viestejä, mut oon valitettavasti tehnyt itse samaa niin ymmärrän.ONNEKSI luin, tää tapahtu vahingossa kun kirjauduin ihan vahingossa silloisen mieheni meseen ja uteliaisuus sitten heräsi...loput voitkin arvata,niitä muijia tosin oli useempi kun 1 :D Tommoset kokemukset vahvistaa, olin parin vuoden ajan tosi varovainen miesten kanssa ja sairastuin sit masennukseen. Nyt tapahtuneesta on 3-4 vuotta aikaa, välissä oli yks suhde, mut luottamus ei toiminu siinä. Nyt sit nykynen suhde on täysin eri mallilla, esikoinen syntyy kohta ja luottamus toimii niin hyvin ettei mitään järkeä!
    Eli kyllä noista pääsee yli, vaikka hankalalta tuntuukin. Tsemppiä ja voimia!

    VastaaPoista
  4. tuttu tunne.. erosin 2 vuotta sit exästä.. me oltiin vaan 4 kk yhdessä ja se jätti mut se oli ensi rakkaus niin se tuntu iha perkeleen pahalta.. no ekat pari viikkoo oli yhtä helvettiä mut sit osasin mennä elämäs eteenpäin. ei kulunu ku pari kuukautta niin se halus tavata ja viettää aikaa yhessä, no mä tottakai myös halusin ja me sit tapailtiin mut mietin että en mä voi palata enää yhteen jos taas petyn :( sit tapasin välissä toisen ihmisen mun ja sen juttu sit jäi kerroin että oon tavannu toisen. muutin aika äkkiä sen luokse asumaan ja vietettiin ihania hetkiä. sit ku aika kulu ex alko laittelee viestiä et haluu takas ym. en pystynyt mitään sille laittamaan. nyt ollaan oltu puoltoista vuotta yhessä mutta ero niin lähellä ku olla voi. yhessä asutaan niin tuntuu ihan hirveeen pahalta kaikki tää mitä täs nyt tapahtuu... niii ja tosiaan toi mun ensirakkaus laittelee nyt viestiä mulle haluais VIELÄKIN palata yhteen mutta kun ei sitä pysty ku rakastaa toista ihmistä järjettömän paljon.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi että.. :/ voimia sulle oikeesti tosipaljon ! Toivottavasti saatte vielä yhteisen taipaleen kuntoon, onhan tuo raskasta jättää elämä nuin vain kun vieläpä toisen kanssa asuu saman katon alla.

      Poista
  5. miks et kirjota enää blogia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. piti pikkusen vaan pitää taukoo ja kerätä taas inspiraatiota. :)

      Poista

COMMENTS ! ✩